Elmeri opasti minut mielikirjani luo

Olin menossa Lapuan kirjastoon. Olisin halunnut mennä koko Vanhaan Paukkuun, mutta kun ei ehdi, niin ei ehdi. Olin nyt kirjastossa ja etsin mielikirjaani, jota en löytänyt.

Sitten joku kutitti minua niskasta. Käännyin ja näin Elmerin, joka kutitteli minua. Elmeri kysyi minulta: "Mitä kirjaa sinä etsit?" Sanoin kirjan nimen. Elmeri käski minun seurata häntä. En voinut muuta kuin seurata. Elmeri sujahteli lentäen hyllykköjen väliin.

Kun oltiin oikean hyllyn välissä, hän sanoi, että on lukenut nämä kaikki kirjat, joten tiedän niitten paikat. Ahaa! Tässä tämä onkin. "Ole hyvä!" ojensi Elmeri. "Kiitos paljon!" sanoin Elmerille.

Hanna Perkonmäki
Keskuskoulu 4.B

Elmeri herää eloon

Koulu oli vähän aikaa sitten loppunut viikonlopuksi, ja minä olin menossa päin. Kun menin Lapuan Vanhan Paukun ohitse, minulla välähti! Jospa kävisin kirjastossa! Juoksin sinne täyttä häkää.

Kiertelin aikuisten kirjahyllyn välissä. Sitten huomasin Elmeri-nuken. Minua vähän suretti, kun se on kaiket päivät tuossa hyllyn päällä.

Nostin sen hyllyn päältä ja vein lainaustiskille ja kysyin:

- Voisinko ostaa tämän?

Kirjaston hoitaja sanoi:

- Voit toki! Mutta se on aika kallis.

Minä kysyin:

- Paljoko se maksaa?

- Noin sata markkaa, vastasi hoitaja.

- Sata markkaa? No onhan se sopu hinta, kas tässä rahat.

Vein sen kotiin ja menin tietokoneelle. Se oli tosi erikoinen tietokone. Sillä pystyi herättämään leluja tai pehmokavereita. Pistin sen pöydälle ja aloin näpytellä näppäimistöä, ja pian pääsin sille sivulle, jossa voi herättää leluja henkiin.

Marjaana Staaf
Keskuskoulu
4.B

Elmerin kesäpäivä

Elmeri vikisi, siitä ystävyys sikisi.
Minulla on kotona ratto, Elmerillä vastassa katto. 
Lapuan kirjastossa vilinä päällä, ihmisiä on siellä ja täällä. 
Mielikirjani mun, se on myös sun.
Mielikirjani on hyvä, siinä on järvi syvä.
On penkki tää mukava, mutta ihan liian tukava. 
Joskus Vanha Paukku räjähti, silloin paljon mäjähti.

Miika Seppänen
Keskuskoulu 4.lk

Elmeri Lapualla

Eräänä päivänä Lapuan kirjastoon tuli vieras. Se vieras oli värikäs ja kukon näköinen olento. Kaikki katsoivat oudon kukon päälle, kun se käveli kirjaston lainaamopöydän ohitse. Eräs kirjastonhoitaja tuli kysymään kukon nimeä. Kun kukko ei vastannut, niin kirjastohoitaja kysyi uudelleen kummallisen linnun nimeä. Silloin kukko vastasi, että hänen nimensä oli Elmeri. Sitten se meni lasten nurkkaan ja nukahti sinne pitkän ja jännittävän päivän jälkeen.

Aamulla kun Elmeri heräsi, se huomasi, että katossa oli aivan samannäköinen värikäs kukko kuin sekin oli. Nyt Elmeri säikähti, vaikka se olikin vain pahvia. Elmeri meni vikkelään kysymään kirjastonhoitajalta, että mikä ihmeen kukko lasten osaston katossa keikkuu. Kirjastonhoitaja vastasi, että se oli oikean Elmerin kaltainen kukko, jonka nimi oli myös Elmeri. Se sai myös tietää, että se toinen kukko oli Lapuan kirjaston ikioma maskotti. Nyt siis Elmeri tiesi, että se katossa keikkuva kukko tarkoitti sitä. Niinpä hän nyt iloitsikin, että oli päässyt kirjaston maskotiksi Vanhaan Paukkuun.

Sitten Elmeri keksi kysyä kirjastonhoitajalta, että mikä oli sen toisen Elmerin mielikirja. Kirjastonhoitaja tiesikin, että sen mielikirja oli kirjastossa ja siinä kirjassa kerrottiin juuri näitä Elmerin kokemuksia. Elmeri sai vielä kuulla, että Lapuan kirjasto oli järjestänyt sellaisen kilpailun, jossa pitäisi kirjoittaa Elmeriin liittyvä tarina tai runo.

Seuraavana päivänä monet koululaiset toivat tarinoitaan ja runojaan. Elmerin oli hyvin vaikea valita voittajia, mutta onneksi kirjastonhoitajat auttoivat sitä ja pian oli voittajat valittu. Elmeri oli tyytyväinen itseensä ja jatkoi onnellisena elämäänsä historiallisestikin arvokkaassa Vanhassa Paukussa, jonka kirjastossa lapset voivat ihailla sitä vielä pitkään.

Katri Kotala

Keskuskoulu 4.lk

Elmeri on värikäs

Elmeri papukaija, täät, on sillä siivet värikkäät.

Lapuan kirjasto ompi tää, siellä kivaa nähtävää.

Mielikirjan kun saan, siitä iloitsen vaan.

Vanhassa Paukussa laulu soi, siellä aina käydä voi.

Elmeri siellä aina vikisee, siitä helposti ystävyys sikisee.

On Elmerillä lapsen mieli, ja se kiitoksen on kieli.

On Elmeri iloinen väristään, ja siitä luokassakin päristään.

Tiia Alakoskela
Keskuskoulu 4.lk

Elmeri aiheutti minulle ison seikkailun

Minä olin kirjastossa etsimässä minulle sopivaa kirjaa. Minä etsin varmaan tunnin. Silloin ajattelin, että olisipa Elmeri olemassa. Hän kyllä löytäisi minulle hyvän kirjan.
Samassa näin Elmerin. Juoksin häntä kohti, mutta hän juoksi karkuun. Aluksi hän otti lenkkarit käteen ja pisti ne jalkaan. Hän juoksi varmaan sataa ja katosi Annastiinaan. Hän katosi kuin taivaan tuuleen ja metsän penkkaan ja hetken kuluttua sain hänet melkein kiinni, mutta hän juoksi karkuun. Hetken päästä hän luki loitsun: "Muutu kauas kauas taakse päin!"
Ja samassa muutuimme aikaan, jolloin oli iso patruunatehdas. Elmeri juoksi sinne, mutta hetken päästä Elmeri juoksi umpikujaan ja sain sen kiinni. Elmeri sanoi: " Päästä irti. " Minä vastasin: "Puno joku runo, runo muro muro niin kuin puro."
Sitten kaverukset istahtivat ja minä sanoin: "Näytä minulle mielikirjani! ". Elmeri näytti, että tässä se on. Otin sen(!?!) ja sitten palasimme taas ennalleen.

Iivo Rintamäki
Keskuskoulu 4. Lk

Elmeri Vanhalla Paukulla

Pistetään mielikirjat reppuun, ja mennään Vanhaan Paukkuun.
Nyt on kiire Lapuan kirjastoon! Kyllä kaikki onnistuu, vaikka kiirettä pitääkin!
Eilen oli kiire, ja nyt on kiire! Koska ei ole kiire?
Ehkä huomenna tai ylihuomenna, sen näemme tapahtumahetkellä.

Ilkka Keski-Saari
Keskuskoulu 4.lk