Elmerin touhut Lapuan kirjastossa

Elmeri-veikko on aikamoinen peikko. 
Asuu Vanhassa Paukussa tai kenties mummon laukussa. 
Usein lukusalissa pölläilee ja ihmisiä tölläilee.
Se internetissä pelailee ja mielikirjojaan selailee.
Löysi kivan pelin pyysi mukaan Velin.
Loppuillan pelasivat ja videoita kelasivat. 
Nyt tuli Elmerille hoppu koska loru on nyt loppu.

Ville Ellilä
Liuhtarin koulu 4.lk
4. luokan sarjan voittaja

Elmerin yöllinen seikkailu

Aina aamuisin Elmeri tarkisti, että kaikki oli kunnossa Lapuan
kirjastossa. Sitten se meni lastenosaston yläpuolelle roikkumaan
kuten joka päivä, sillä ihmisistä olisi ollut aika kummallista jos se
olisi kävellyt ympäriinsä Vanhaa Paukkua.
Katosta Elmeri sitten katseli ihmisiä.
Illalla, kun kirjasto oli suljettu, Elmeri laskeutui alas katosta ja
meni Satunurkkaan lukemaan mielikirjaansa, Ronja
Ryövärintytärtä, jonka se oli lukenut jo kaksi kertaa.
Tietysti Elmerillä oli muitakin mielikirjoja, mutta se oli kaikkein
paras. Elmeri meni aina yhdeksältä nukkumaan. Eräänä aamuna
herätessään Elmeri näki, että kaikki kirjat olivat hujan hajan
lattialla! Sen ei auttanut muu kuin laittaa kirjat takaisin hyllyyn.
Koko päivän se mietti, miten kirjat olivat päässeet lattialle, muttei
keksinyt ratkaisua.
Illalla Elmeri hoksasi, että kirjat saattaisivat yöllä tipahtaa taas
lattialle. Se päätti jäädä vahtiin. Elmeri päätti ottaa suuren säkin
mukaansa. Eihän koskaan voinut tietää, vaikka asialla olisi ollut
varas! Kahdeltatoista yöllä alkoi tapahtua.
Kirjat pomppasivat alas hyllyiltään ja alkoivat loikkia ympäriinsä.
Elmeri yritti ottaa ne kiinni. Kello kuudelta aamulla kirjat alkoivat
leijua kohti hyllyjään. Viimein Elmeri saattoi huokaista
helpotuksesta ja aloittaa normaali päivänsä. Onneksi kirjat eivät
ole alkaneet enää loikkia öisin.

Niina Rintala
Liuhtarin koulu 4. lk
4. luokan sarjan kolmas sija

Elmeri Kelmeri

Elmeri Kelmeri vanhassa Paukussa pomppi ja mielikirjaansa etsi.
Elmeri Kelmeri Lapuan kirjastossa pulaan joutui ja apua huusi,
poliisia paikalle tuli kuusi. 
Poliisi Elmeriä kiitti mutta töitä hänellä riitti. 
Elmeri Kelmeri ilmaan lehahti papukaija perään rehahti. Elmeri
Kelmeri lohikäärmeen viereen laskeutui ja lohileipää massutti. 
Lohikäärme siitä hermostui ja Elmerin melkein kärvensi. Elmeri
selvisi täpärällä sillä se oli näpärällä.

Taneli Kaukoranta
Liuhtarin koulu 4. lk
Kirjapalkinto

Elmerin kirjastoseikkailu

Kello on yhdeksän. Elmeri, katosta riippuva kirjaston maskotti,
herää jännään yöelämään.
Hän laskee itsensä narun varassa maahan.
Mutta yht'äkkiä naru katkeaa ja Elmeri sinkoutuu maahan. Sitten
hän huomaa olevansa aivan muualla kuin Lapuan kirjastossa.
Elmerin mielikirja on papukaijojen Paratiisi. Elmeristä tuntuu, että
hän olisi siellä juuri nyt. Sitten, missä Elmeri nyt olikaan, niin
papukaijaparvi lensi hänen ohitseen, yksi niistä huikkasi: Tuolla
etelässä on papukaijaparatiisi, jos sinne olet menossa. -Minä tulen
Vanhasta Paukusta, Lapualta, sanoi Elmeri. Mutta papukaija oli
niin kaukana, että se ei kuullut mitä Elmeri huusi sille. Elmeri lähti
kulkemaan Etelään päin. 
Yht'äkkiä Elmeri ei tuntenut maata jalkojensa alla. Ja sitten Elmeri
oli onnellisesti kiinni katossa, omassa tutussa Lapuan kirjastossa,
mikä olikin hänelle paras paikka maailmassa.

Pirita Hirvonen 
Liuhtarin koulu 4. lk


5. luokka

Eräässä pienessä tönössä Lapualla asusteli vanha merimies, joka
oli ollut jo vuosikymmeniä eläkkeellä. Ukolla oli papukaija, jolle
hän oli antanut nimeksi Elmeri. Elmeri oli värikäs ja se osasi lukea
ja kirjoittaa .Siksi vanhus piti papukaijastaan paljon.
Kerran kun vanha merimies oli tapansa mukaan polttamassa
piippuaan ja Elmeri lukemassa mielikirjaansa (Papukaijojen
historia), kun ovelta kuului koputusta. Vanhus köpötteli avaamaan.
Ovella oli kaksi nuorta miestä. - Käykää sisään, käykää sisään ,
pappa kehotti ilahtuneena harvinaisista vieraistaan. - Tuota... Me
tulimme vain hakemaan sinut vanhainkotiin, toinen nuorukaisista
sanoi. - Jaahas, ja koskas minun on muutettava vanhus kysyi. -
Tänään, etkö sinä ole saanut kirjettä? Huomenna tänne muuttaa
uusi asukas, vanha mummo kissansa kanssa muistaakseni,, toinen
miehistä vastasi. - Kirjettä? Mitä ihmeen kirjettä? Enhän minä ole
saanut postia aikoihin, pappa ihmetteli.
Vieraat katsahtivat kummastuneina toisiinsa. - Jaa,, me olemme
kai sitten tulleet väärään taloon, toinen heistä sanoi lopulta. Tule
Jaska, lähdetään, hän keho Kun miehet olivat ovella,, toinen
miehestä katsahti maahan Erkki, katso, hän huudahti. Lattialla oli
sellainen ruskea kirjekuori, jossa luki yläkulmassa Lapuan
kaupunki. Kirje oli osoitettu Matti Karpolalle, eli vanhalle
merimiehelle. Jaska nosti ja ojensi sen vanhukselle. Pappa avasi
kirjeen ja luki sen ääneen: Arvoisa hra Matti Sakari Karpola, teille
on nyt paikka Hopearannan vanhainkodissa. Kahden viikon
kuluttua teidät haetaan vanhainkotiimme. Allekirjoitus: Eeva
Harkimo, Hopearannanjohtaja.

Oli kylmä. Satoi kaatamalla. Elmeri tallusteli märältä kadulla. Sen
höyhenet olivat aivan märät, ja sillä oli kylmä sekä nälkä.
Toissapäivänä Elmerin ex-hoitaja Matti Karpola oli muuttanut
vanhainkotiin. Siksi Elmeri oli nyt koditon. Eihän vanhainkotiin
eläimiä huolittu,, eikä papukaija olisi mitenkään voinut ystävystyä
sen entiseen kotiin muuttaneen kissan kanssa. 
Elmeri huomasi olevansa Vanhassa Paukussa sijaitsevan Lapuan
kirjaston ovella. Se päätti lentää sisään lämmittelemään. Kirjaston
ilmoitustaululla Elmeri huomasi ison julisteen, jossa luki:
MASKOTTI SAA PAIKAN!!! Tunnolliselle, värikkäälle, iloiselle ja
mielellään lukutaitoiselle maskotille on luvassa: ruokaa yllin kyllin,
asunto Satunurkassa, mukavaa lukemista ja paljon muuta!
Ilmoittautua voit puhelimitse (06-4384571) tai suoraan
kirjastonhoitajalle.

-Vau! Just sopiva paikka mulle! ihasteli Elmeri. Menen oitis hakeen
sen pestin. Mutta kun Elmeri lennähti lainaustiskille, syntyi
hässäkkä. Kun vanha kirjastonhoitajatar nosti katseensa
tietokoneensa näytöstä Elmeriin, hän kirkaisi: lik! Rotta! Anteeks
nyt vaan mut mä en oo mikään rotta, Elmeri yritti selittää,, mutta
likinäköinen kirjastonhoitaja kirkui niin kovaa, ettei kukaan
kuullut. Lainaustiskin ympärille kerääntyi paljon väkeä. -Apua,
apua, kirjastonhoitaja kirkui yhä. - Rauhoittukaa hyvä rouva,
eihän tuo ole rotta vaan harmiton papukaija, eräs mies rauhoitteli.
Katsokaa nyt miten upea se on. Osaakohan se puhua? hän jatkoi. -
Tottakai mä osaan puhua, ja hyvin osaanki, Elmeri kehaisi. itse
asiassa mä haluaisin ryhtyä maskotiks, se jatkoi. Jo rauhoittunut
kirjastonhoitajatar katsoi ensin paikalle tullutta kollegaansa ja
sitten Elmeriin. - No, luulenpa että sinusta tulisi hyvä maskotti, hän
virkkoi. Näin siis Elmeristä tuli kirjaston maskotti.

Anni Peljo
Liuhtarin koulu
5. luokan sarjan toinen sija

Ilta jääkaapin alla

Hei! Olen kirja nimeltä Possu piilosilla. Olen lainattavana Lapuan
kirjastossa. Olen monen pikkulapsen mielikirja ja he lainaavat
minut usein. Mutta juuri nyt en ole lainassa kenelläkään. Paras
ystäväni on kirja nimeltä Kettu kanavarkaissa. Mutta voi ei! Nyt
tuolta tulee joku poika, toivottavasti hän ei lainaa minua. Nyt hän
tulee tälle hyllylle. Hän nostaa minut hyllystä, lukee takatekstini ja
ottaa minut. Hän kulkee muutamalla muullakin hyllyllä, ottaa pari
kirjaa ja lainaa ne.
Poika heittää minut ja muut kirjat muovikassin pohjalle ja kävelee ulos kirjastosta.Vähän ajan kuluttua joku ottaa pussin ja kantaa
sen sisälle taloon. Sitten ei vähään aikaan kuulu mitään, kunnes
alkaa kuulua hiljaista nuuhkutusta. Se lähenee kokoajan. Kun se
on pussin kohdalla, se pysähtyy ja haukahtaa. - APUA KOIRA! Se
voi syödä meidät, kiljaisee Viisikko niminen kirja. - Eikä syö, minä
sanon ja samassa koira lähtee juoksemaan poispäin. Kaikki kolme
kirjaa ehtivät jo huokaista helpotuksesta, kun samalta suunnalta
alkoi kuulua töminää.
Pian heidät nostettiin ilmaan ja siinä heitä katseli vaaleahiuksinen
pikkutyttö. Sitten tyttö huusi alakertaan: - Antti mä löysin ne sun
kiljas ja lähti juoksemaan portaita alas. Viimeisillä portailla tyttö
kaatui ja minä huonoksi onnekseni lensin jääkaapin alle.
Siellä minä sitten makasin koko päivän, koko illan. Tuntui kuin
olisin maannut siellä ikuisuuden kun äkkiä valot sammuivat.
Kaikki olivat menneet nukkumaan. Oli aivan pimeää. Äkkiä kuulin
Antin äänen:- Äiti en löydä sitä kirjaa. - Oletko etsinyt yläkerrasta,
olohuoneesta ja takkahuoneesta, äiti kysyi.- Olen etsinyt kaikkialta,
Antti vastasi. Samassa tunsin hiiren nakertavan minua. Jos he eivät
löydä minua, olen kohta paperisilppua. Minä haluan takaisin
Vanhaan Paukkuun, Lapuan kirjastoon, omaan hyllyyni.
Ajatuksieni keskeltä kuulin äänen:
-Äiti, se kirja on jääkaapin alla. Ja niin Antti otti minut ja luki.
Seuraavana päivänä Antti palautti minut ja jälleen olin kotona
kirjastossa Elmeri-maskotin ja muiden kirjojen luona.

Tiina Ervasti
Liuhtarin koulu 5. lk
5. luokan sarjan kolmas sija

Elävä kummituskirja

Lapuan kirjasto menee nyt kiinni. Työntekijät lähtevät kotiin.
Vain yksi henkilö jää kirjastoon ja se on kirjaston maskotti Elmeri.
Elmeri on hauska ja ystävällinen papukaija, joka öisin vartioi
kirjastoa. 
Tänä yönä noin kello 23.30 Elmerin teki mieli lukea jotakin kirjaa.
Hänen mielikirjansa on Rottia kellarissa mutta Elmeriä ei huvita
lukea nyt sitä kirjaa, koska hän on lukenut sen niin monta kertaa.
Sen sijasta Elmeri haluaa lukea jonkun oikein pelottavan kirjan.
Elmeri meni katsomaan kauhukirjojen hyllystä kirjaa mutta
Elmerin mielestä hyllyssä ei ollut yhtään niin pelottavaa kirjaa mitä
Elmeri olisi halunnut. Hän oli kuullut että jossain kirjaston
ullakolla on huone, jossa on lisää kauhukirjoja mutta sinne ei saisi
mennä, vaikka Elmeri ei kyllä tiedä miksi. Sitä paitsi sinne pitää
olla avain. Elmeri kyllä tietää missä avain on. Se on kirjojen
lainaustiskillä. 
Elmeri hakee avaimen ja lähtee ullakolle. Nyt hän on ullakolla.
Ihanaa! Siellä on paljon erilaisia kauhukirjoja. Elmeri tutkii minkä
kirjan hän ottaisi. Lopulta hän löytää mieleisensä kirjan, sen nimi
on yönpainajainen.
Elmeri istuu vanhalle sohvalle ja aukaisee kirjan. Elmeri katsoo
kuvia mitä kirjassa on mutta hän ei ehdi niitä kauaa katsoa, koska
kuvat yhtäkkiä katoavat. Hän kuulee outoa ja hiljaista ääntä
huoneessa. Elmeri katsoo hitaasti ylös. HUIII !!! Ilmassa leijuu
kirjan olentoja esim. lakanan valkoisia kummituksia, rumia
peikkoja, ilkeitä noitia, vampyyreitä, karvaisia hämähäkkejä ja
yksisilmäisiä ufoja. Elmeri juoksee portaat alas kirjaston
lainaustiskin pöydän alle piiloon.
Nyt Elmeri tietää miksi ullakolle ei saisi mennä. Tietenkin siksi, että
kirjan olennot eivät pääsisi vapaiksi.
Hän kurkkaa pöydän alta kirjastoon. On hiirenhiljaista. Elmeri ei
huomaa. että hänen päänsä päällä on kämmenen kokoinen
hämähäkki. Pian hämähäkki on melkein Elmerin otsalla. Elmeri
huomaa sen ja huitaisee sen kädellään pois. Elmeri juoksee
kirjahyllyn taakse mutta sitten hän törmää vampyyriin. Sitten hän
lähti juoksemaan kirjaston hissiä kohti. Hän meni sisälle hissiin ja
painoi nappia kolmanteen kerrokseen. Mutta kolmannessa
kerroksessa häntä odotti yllätys.
Kun hissin ovet avautuivat niin Elmerin edessä seisoi peikko ja
noita. Elmeri painoi taas hissin nappia ensimmäiseen kerrokseen.
Elmeri tuli hissistä ulos ja huomasi kauhukseen, että kirjan olennot
olivat sotkeneet ja rikkoneet vanhaa paukkua ja jopa kirjaston
kirjojakin.
Yhtäkkiä ufo hyökkää nurkan takaa Elmerin kimppuun. Elmeri
yrittää päästä pakoon mutta se ei onnistu. Pian melkein kaikki
kirjan olennot ovat Elmerin ympärillä. Yhtäkkiä kaikki hyökkäsivät
Elmerin kimppuun.
Elmeri... Elmeri! Elmeri säpsähtää hereille. On aamu ja
kirjastonhoitaja Sanna on tullut töihin kirjastoon. Hän oli kuullut
kun Elmeri oli huutanut unissaan apua. Niin hän oli päättänyt
herättää Elmerin. Sitten Elmeri sanoi, että oli nähnyt painajaisunen
mutta onneksi se oli ollut pelkkää unta.

Marianna Koivisto
Liuhtarin koulu 5 lk
Kirjapalkinto

Kävelevät kirjat

Eräänä myrsky-yönä olin kirjastonvalvoja. Tuuli ulvoi ja vettä
satoi kuin aisaa. Olin nukahtanut penkkiini. Hetken sulkemisajan
jälkeen kuuluu tömp, tömp tömp. Valvojana minä tietenkin lähdin
katsomaan mikä kolisi. Minun piti ensin oikein etsiä, että löytäisin
meluajan. Mutta oli hyvin vaikea etsiä, koska kirjasto oli niin suuri.
Aikuisten- ja lastenosastojen välissä näin jotain hyvin omituista,
aivan kuin kirjat olisivat kävelleet. Pian näin myös minun
mielikirjani. Se liittyi kävelevien kirjojen joukkoon. Sen jälkeen
tippui yksi Lapuan kirjaston vanhin kirja Vanhan Paukun historia.
Myös sen jälkeen tippui rakas maskottimme Elmeri.
Kun seurasin kirjoja pihalla, huomasin, että kirjat ja Elmeri olivat
isoissa pinoissa ja pinot vain lisääntyivät ja lisääntyivät ja aina
vaan lisääntyivät. Lopulta isoja melkein talon kokoisia pinoja, oli
kaksitoista. Kun menin sisälle, huomasin, että koko kirjasto oli
typötyhjä. Olin aivan ymmälläni. Menin soittamaan poliiseille,
mutta ne vain nauraa tirskuivat, eli en tiennyt mitä tehdä, joten
päätin odottaa aamuun. Aamulla menin katsomaan kasoja, ja ne
aivan vilisi murkkuja. Kirjat eivät kävelleetkään yksin, vaan
muurahaiset olivat kuljettanut niitä. Muurahaiset olivat vain
halunnut suojan hirveälle myrskysäälle.
Päätin rakentaa muurahaisille suojan, että saisin kirjat takaisin.
Kun olin rakentanut pesän, alkoi pitkä, pitkä operaatio, että saisin
kirjat takaisin hyllyihin, mutta se on jo toinen tarina.

Pauliina Toppari
Liuhtarin koulu 5. lk

Kirjan näkökulma

Tänään taitaa olla hyvä päivä, ja vielä oman kirjamussuni
vieressä. Hei kuka tuo on? Ei kai se tule lainaamaan meitä? Nyt
liikkumatta! Ääk, se otti minut! Ai! Eikö tuo ukkeli osaa kohdella
meitä kirjoja. Hei, tuossa vieressäni on Elmeri-kirja. Hei psst,
Elmeri, Elmeri! Ei se kuule minua, on meillä sen verran väliä. Yäk!
Mun ex-mussuni on täällä samassa repussa, ja vielä mun vieressä.
Haa, ihanaa ilmaa ja valoa. Siinä meni Tartsan-kirjoja, ja siinä
menee ex-kirja ja nyt on mun vuoro. Ai! Älä satuta mua.
KOLME VIIKKOA MYÖHEMMIN
Nyt me kirjat ollaan täällä Tampereella, sen pojan isän luona. Tänään me kai mennään kirjastoon.
KIRJASTOSSA
Nyt me päästään tiskille. Hei, ei tää oo Lapuan Kirjasto! Mä haluun
kotiin, mun lempikirjan viereen. Hei mitä toi tiskimies sanoo, oota
mä kuuntelen -Nämä kirjat eivät ole täältä. Ne taitaa olla
Vanhasta Paukusta. Kirjat on palautettava takaisin.
VIIKKO MYÖHEMMIN
Hei kaikki kirjat, mä tulin takas mun omaan kotiin! Hei mussukka,
nyt ollaan taas vierekkäin. Tuolta tulee lainaaja. VARO! Voi ei. älä
mene. Mä tuun mukaan! HOP! Hei kulti, nyt alkaa seikkailu.

Kirjoittaja: Mira Luoma
Liuhtarin koulu 5. lk

Keskiyön kummitus

On ilta. Elmeri sulkee kirjaston ja lähtee kotiin. Kello on seitsemän.
Elmeri ajaa pyörällänsä kotia kohti, mutta yhtäkkiä hän muistaa,
että hän jätti Vanhan Paukun oven auki. Elmerille tulee kiire.
Papukaija polkee niin lujaa, kuin voi. Vihdoinkin Elmeri pääsi
takaisin lainastoon. Hän varmisti vielä, ettei kukaan ollut tullut
sisälle Sitten hän lähti polkemaan punaisella pyörällänsä
kotiin.Sillä välin Lapuan kirjastossa tapahtuu kummia. Kello on
kaksitoista. On keskiyö. Lainastossa hiippailee vaalea hahmo. Se
menee nuortenosastolle ja ottaa sieltä kirjan. Sen nimi on Varjoja
vanhassa kartanossa. Se on haamun mielikirja. Sitten kummitus
hipsii kirja kädessään pois.Seuraavana aamuna Elmeri menee taas
kirjastoon. Päivä menee tosi hyvin. Asiakkaita on paljon. Elmeri on
taas yksin lainastossa. Ainakin hän luulee niin. Papukaija on juuri
lähdössä Vanhasta Paukusta mutta ovi onkin lukossa. Elmeri
ihmettelee sitä mutta menee katsomaan onko avain pöydällä. Hän
tulee huolestuneen näköisenä takaisin ovelle. Avain ei ollut
pöydällä. Elmeri etsii joka puolelta, mutta ei löydä sitä mistään.
Elmeri päättää jäädä yöksi kirjastoon.Elmeri herää
kopsahdukseen. Hän näkee jonkun vaalean otuksen viilettävän
yläkertaan. Elmeri menee olion perään, mutta hän ei näe ketään.
Papukaija tulee alakertaan j a huomaa lainatiskillä kirjan. Sen
nimi on Varjoja vanhassa kartanossa. Minä luulen, että se oli aave,
Elmeri ajattelee. Kiltti aave.

Marjo Luoma
Liuhtarin koulu 5. lk

Salapoliisi Elmeri

Lapuan kirjastossa oli ollut vanha siivooja, eräänä päivänä hän
kuitenkin kuoli. Sanotaan että siivoojan haamu oleskeli vielä
Vanhassa Paukussa. Elmeri päätti ottaa asiasta selvää ja yöpyi
kuusi yötä kirjastossa. Kahtena ensimmäisenä yönä katosi kirja
nimeltä Sumuisten vuorten gorillat. Tämä teos taisi olla kuolleen
siivoojan mielikirja. Kolmantena yönä salapoliisi nappasi kirjan
kainaloonsa. Silloin se tapahtui, siivoojan haamu tuli esiin ja näytti
kuin hänen selässään olisi ollut puukko.
Jospa se kirja ei ollutkaan siivoojan mielikirja, vaan että siitä
löytyisi murhaajan nimi. Elmeri katsoi kirjaa ja sieltä tippui
paperinpalanen jossa luki:0.H. Siivooja kirjoitti tämän vähän
ennen kuolemaansa koska siinä oli veri- läikkiä. Kirjainten täytyi
liittyä jotenkin murhaajan nimeen.
Elmeri riensi tietokoneelle ja kirjaston nettisivuille, sieltä löytyi
tietoja kirjastonhoitajista.
Siellä oli nimi Olli Hekkarinen. Jätkä oli nähtävästi murhannut
siivoojan, salapoliisi mietti. Elmeri painoi nimen kyljestä ja siinä
sanottiin että Olli oli juuri erotettu. Ukkeli oli pääepäilty, koska
hänet oli erotettu 10. 10 ja ruumis löydettiin 12. 10. Hänellä oli
niin sanotusti hyvä syy tappaa, koska tiesi että siivooja on vanha
ja voisi kostaa samalla kirjastolle.
Aamulla Elmeri löysi itsensä Ollin pihalta soittamassa ovikelloa.
Oven tuli avaamaan vanha mummo. Elmeri kysyi: - Asuiko Olli
Hekkarinen täällä^? Ja kyllä asui. Muori oli hänen äitinsä. Olli
käveli Elmeriä kohti ja sanoi: - Heipparallaa. Ollin katseesta näki
kuinka paniikissa epäilty oli.
Elmeri näytti virkamerkkinsä ja talutti murhaajan poliisi kamarille.
Putkassa hän tunnusti tekonsa itkien ja pyytäen anteeksi.
Murhaaja sai 40 vuotta vankeutta. Siitä lähtien ei siivoojan haamu
kummitellut kirjastossa. 
Saiko siivoojan henki rauhan kun murhaaja pantiin telkien
taakse? 
Sitä kysymystä Elmeri miettii vieläkin.

Jonna Jutila 
Liuhtarin koulu 5.lk