Ryijyn kuva-aiheiden muuttuminen

1600-luvun lopulla ryijyn koristelussa tapahtui ratkaiseva muutos, ensin Ruotsissa sitten Suomessakin. Aikaisempien niukkojen kuvioiden tilalle tulee entistä lyhytnukkaisempi, rikkaasti kuvioitu ryijy ja samalla nukkapuoli kääntyy oikeaksi puoleksi. Yksipuolisesti nukattu ryijy kehittyi säätyläisryijyksi, joissa oli selkeä tyyli ja yhtenäinen sommittelu. Säätyläisryijyn barokkipiirteet säilyivät aina 1700-luvun puolelle asti; tuntomerkkeinä tummahkot, voimakkaat värit, paljon punaista ja vihreää, kuoseina heraldisia eläin- ja kukka-aiheita , palmetti ja symmetria. Rokokoo vaalensi värejä, hajotti barokin yhtenäisen sommittelun ja otti käyttöön lukuisia uusia aiheita, esim. henkilökuvat, tuulimyllyt, lävistetyt sydämet, linnut ja kukkakorit. Ryijyn kehys muuttuu koristeellisemmaksi. Kustavilaisella ajalla kuviot järjestettiin ryhmiin, esim. pystyraitojen väliin. Kuviot pienenevät ja sommitelmat pohjautuvat usein silkkikankaiden kuvioihin.

Kansanomainen koristeryijy

Samoihin aikoihin kun säätyläiset hylkäsivät koristeryijyn epämuodikkaana, omaksui talonpoikaisväestö sen juhlapeitokseen. Koristeryijyn käyttö ja kuosit levisivät kansan keskuuteen kartanoitten ja pappiloitten ryijynkutojina käyttämien kansannaisten välityksellä.

Kansanomaista koristeryijyä kudottiin 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun puoliväliin asti, jolloin ryijynkudonta alkoi rappeutua, alettiin mm. käyttää helposti haalistuvia, räikeitä aniliinivärejä.

Kansallisromantiikan aika 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa nosti kansanomaisen ryijyn uuteen kukoistukseen ja nosti myös ryijyn paikan vuodepeitteestä seinälle.