Erot Itä-Suomen ja Länsi-Suomen tekstiiliperinteessä ovat selkeitä. Lännessä on ollut runsaammin tekstiilejä mutta idässä tekstiilit on taas kirjottu runsaammin.

Itä-Suomessa, etenkin Karjalan alueella kirjottiin käspaikkoja, päähineitä paitoja, esiliinoja, nästyykejä, hurstisen rantoja.

Läntisessä Suomessa kirjottiin vuode- ja koristetekstiilejä, kirjottuja peittoja, tyynyliinoja, tykkimyssyjä, miesten ja naisten paitoja ja vyötaskuja.

Kudotuista tekstiileistä yksi arvostetuimpia on ollut ryijy. Värikkäiden kansanomaisten ryijyjemme perinteen esikuvina ovat olleet säätyläisryijyt.

Käspaikka

Käspaikka on pitkä, kapea, päistään runsaasti kirjoen koristeltu pellavainen liina. Kirjonta voi olla etupisto-, ristipisto- tai laakapistokirjontaa, ketjuvirkkausta ja virvittäin ompelua.

Käspaikat eli pyhäiset pyyhkeet muodostivat tärkeän osan karjalaisen morsiamen kapioista. Vahvan symbolisen merkityksen vuoksi niitä käytettiin kaikissa tärkeissä elämän tilanteissa, käsiä pestäessä, juhla-aterialla, kosinta- ja hääseremonioissa, lapsen syntyessä, ristiäisissä, ikoninurkkauksessa, ja hautajaisissa sekä myös vainajien haudalla.

Kirjottu peitto

Kirjotun peiton valmistustekniikka ja kuvioaiheet ovat läntistä kulttuurivaikutusta. Ruotsissa kirjottiin samaan tapaan erilaisia tyynyjä jo 1700-luvulla.

Vanhin Suomessa säilynyt kirjottu peitto on Kokkolaista vuodelta 1808.

Pohjakankaana on usein ripsisidoksinen lampaanmusta, punainen tai luonnonvalkoinen villakangas.

Kirjontalankana kerrattu villalankaa. Vanhoissa töissä on käytetty melko paksuja lankoja, värit runsaat, rehevät ja iloiset.

Pistovalikoima peitoissa on runsas.

Kirjotun peiton koristeaiheina ovat tyylitellyt kasviaiheet, vinoneliöt, sydän ym. Sommittelukaava on sama kuin ryijyissä, usein erillinen keskuskuvio ja reunaosa. Tyhjän paikan kammoa; täytetään pienillä kuvioilla tyhjät paikat.

Läntisten kansallispukujen vyötaskut on kirjottu myös samaan tapaan.

Ryijy

Ryijyjä on valmistettu Suomessa ainakin 1450 - luvulta, Ruotsissa jo rautakaudella ja Tanskassa 1800-1500 eKr. Suomen vanhimmista ryijyistä 1400 - 1600- luvuilta on vain asiatietoja, vanhimmat säilyneet ryijyt ovat 1700 – luvulta.

Ryijy on tekstiili, johon kudottaessa solmitaan villaisia nukkalankoja mallin edellyttämään järjestykseen. Solmuna käytetään tavallisimmin itämaisista matoista tunnettua smyrna-solmua (ryijysolmu) = katkaistut nukkalangat solmitaan kahteen rinnakkaiseen loimilankaan.

Nukkalankana käytetään kaksinkertaista lujakierteistä villalankaa, joskus myös pellavaa. Nukkalankojen pituus, nukkarivien väli sekä samaan nukkaan käytettävä lankamäärä on vaihdellut eri aikakausina ja eri alueilla. Pohjakudos ryijyissä on tavallisesti tiheää kuderipsiä.

Ryijyn kuva-aiheista