Rajavartija Jussi Huhtamäen traaginen kohtalo

Vuonna 1938 tammikuun 25 päivä Hellanmaan kylänväki oli kokoontunut kinkereille Jaakko Sinnenmäen taloon (Peltoniemi). Väliajalla Jaakko isäntä avasi radion uutisten ajaksi. Sieltä tuli ensimmäiseksi tieto, että vartiotehtävissä ollutta rajavartiosotilasta, Jussi Huhtamäkeä oli venäläinen rajavartiomies ampunut kuolettavasti. Kinkereillä oli myös Jussi Huhtamäen isä, äiti ja muut perheen jäsenet. Kinkerit muuttuivat tämän tiedon jälkeen kyynelten juhliksi.

Vuoden 1938 lehdet kirjoittivat:

"Kaatunut isänmaan puolesta rajavartiosotilas Jussi Huhtamäki, jonka vihollisen luoti kohtasi hänen suorittaessaan vartiopalvelustaan itärajallamme Raasulissa. Hän kuoli eilen klo 19.20 tuntoihinsa tulematta Viipurin sotasairaalassa." (1)

"Rajavartija Huhtamäen hautaus muodostui valtavaksi surujuhlaksi. Hautauksessa saapuvilla olivat sisäministeriön, rajavartiolaitoksen ym. edustajat. Tilaisuuteen osallistui yli 2000 henkeä." (2)

Vuonna 1939 paljastettiin Raasulissa Jussi Huhtamäen muistomerkki. Lapuan Sanomissa siitä on lyhyt uutinen, jossa kerrotaan paljastusjuhla pidetyn 10.6. Paikalla oli rajavartioston kunniajoukkue lippuineen, paikallinen suojeluskunta ja lottia, joiden hoitoon muistomerkki luovutettiin. - Muistomerkki on rakennettu rajavartijoiden toimesta kivistä ja siihen on teetetty laatta, johon on merkitty tehtävää suorittaessaan kaatuneen nimi, kaatumisaika ja omistuslause. (3)

Rajavartiosotilaana palveli tämän jälkeen Hellanmaan poikia Onni Porola, Paavo Kuivila, Kauno Karila, Heikki Hautamäki sekä Myllykoskelta ainakin Iisakki Riihimäki. Juho Korkonen teki rajalla kokonaisen elämäntyön, sillä hän oli rajavartioston palveluksessa 30 vuotta.


Kannas ei nuku


Jussi Huhtamäki in memoriam



Maailma palaa. Ihminen ihmistä vastaan.

Veli ei veljeään säästä, isä ei lastaan.

Maailma palaa, maailma, kaaos ...

---

Rauha oi, Raasulin sankari saaos!

Henkesi annoit puolesta maasi.

Murhaajan kuula sun kulkusi kaasi,

Henkesi elää: Kannas ei nuku.

Katsein valppain se vartioi itää.>

K a n n a s ei petä, se pitää. . .

---

Rajalla aina on kirous myötä.

Pelkoa toivo on, päivä on yötä,

siellä on taattojen taistelukunnaat,

siinä on sankarivainaitten lunnaat,

siinä on arkikin pyhä.

---

Henkesi annoit, henkesi elää ...

Vaarojen rinteiltä kaikuna helää

niin kuin J o u t s e l ä n päivinä yhä:

Kuolla voi kylläkin Kullervon suku,

väistyä koskaan ei. K a n n a s ei nuku.


"Karjalassa" Taru Kivi



Seuraava sivu